tiistai 16. joulukuuta 2014

Taukojumppaa!

Loimipainoisilla pystykangaspuilla kutoessa selkä ja jalat joutuvat koetukselle, sillä kutominen tapahtuu seisoen. Taukoja kannattaa pitää usein, mielellään parin minuutin tauko tunnin välein.  

Muista avata apulangat ja nostaa painot ylös, mikäli pidät pitemmän tauon!

Tarkista, että kutomisasentosi on oikea. Mikäli joudut kurottelemaan, hanki pieni laatikko/koroke, jonka päällä seisot kutoessasi. Pidä huoli, että koroke on tarpeeksi iso, ettet vahingossa astu harmaan ja ettei se keiku. 

Mikäli niisivarsien kannattajat ovat kovin pitkät, saatat joutua kurottelemaan. Voiko kannattajia lyhentää? 
Jos sivupuiden kannattaja-aukkoja on liian harvassa, vievät niisivarret paljon tilaa ja joudut kurottelemaan, voiko sivupuihin tehdä lisää aukkoja?


Taukojumppa parantaa verisuonien virtausta, hapen ja ravintoaineiden saantia sekä kuona-aineiden poistumista. 



Muutamia taukojumppavinkkejä pystykangaspuukutojalle:


Pyörittele hartioita, päätä, käsivarsia
Käsivarret suorana sivuille, pyörittele olkavarsia ja koko kättä pientä ympyrää


Varjonyrkkeilyä: vuorotellen iskuja oikealla ja vasemmalla,
alakautta, suoria, koukkuja


Sormijumppaa:
Nyrkkiin, auki


Kyykkyyn ylös
 Kädet mukaan!


Ovivenytys:
Ota molemmin käsin kiinni oven karmista ylhäältä ja nojaa eteenpäin.

Ovivenytys:
Ota oikealla kädellä kiinni vasemmalta ovenkarmista etukautta ja venytä kättä (venyttää lapaa)
Vaihda oikea käsi oikealle puolelle karmia ja venytä.
Tee samoin vasemmalla kädellä.


Nosta oikea käsi yläkautta selän taakse ja vasen käsi alakautta selän taakse ja liitä yhteen selän takana.
Pidä pää suorassa. 
Vaihda toisin päin. 



tiistai 9. joulukuuta 2014

Pronssikoristeinen villakaulahuivi loimipainoisilla pystykangaspuilla


Suunnittelun lähtökohtana oli rautakautiset löydöt Huldremosesta Tanskasta sekä Itävallan Hallstatista sekä työn toteuttaminen loimipainoisilla pystykangaspuilla.


Löydöt

Tanskan Huldremosen suolöytö on mahdollisesti rikas nainen, jolla on ollut yllään raidalliset toimikasta olevat villahame ja villahuivi sekä kaksi nahkaviittaa. Villavaatteiden raidat ovat muodostuneet vaaleamman ja tummemman värin vaihteluista.
Hame on ollut sininen, huivi punainen.

Tanskan kansallismuseo

Thomas Bredsdorff


Itävallan Hallstattin suolakaivoksesta on tehty merkittäviä tekstiililöytöjä. Hallstattin kulttuuri on rautakaudelta. Maaperän (suolakaivokset) takia tekstiilitkin ovat säilyneet täällä hyvin. Hallstattin tekstiililöydöt ovat ainutlaatuisia maailmassa.

Tekstiilit ovat villaa, osin todella hienoa ja korkeatasoista. Muutamat värjätyt kappaleet ovat vanhimmat löydöt Euroopasta, ajoitettu pronssikaudesta varhaiskeskiaikaan. Sidoksia löytyi monia, palttinasta erilaisiin toimikkaisiin. Kierrettä vaihtamalla saatiin aikaan mielenkiintoisia pintoja.

Hallstatin löydöissä on mahtavat värit; keltaista, vihreää, ruskeaa. Myös sinistä. Kuitenkaan punaisia tekstiililöytöjä ei ole tähän mennessä löytynyt.

 Peter BICHLER, Karina GRÖMER, Regina HOFMANN-DE KEIJZER, Anton KERN & Hans RESCHREITER (édit.), Hallstatt Textiles. Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles

http://www.kennisvoorcollecties.nl/en/showcases-en/hallstatt/

http://members.aon.at/~fhocheg1/aktuelles_e.htm

Loimipainoiset pystykangaspuut ovat nykyisiä vaakapuita edeltävä kangaspuumalli, jota käytettiin ainakin jo rautakaudella. Kutominen tapahtuu seisoen, kankaan muodostuessa puiden yläpäähän. Alaosassa ovat painot, jotka pitävät loimen sopivalla kireydellä.


Tuotesuunnittelu

Värit ja ruudutus

Huivin värit tulivat Hallstatin väreistä. Vaikka värit ovat varmasti muuttuneet maassa ollessaan, mutta ihastuin löytöjen vihreisiin ja ruskeisiin sävyihin. Lanka on Pirkka-lankaa ja värit teollisesti värjättyjä, valmislankaa siis.

Hallstattin tekstiililöytöjen kuvia katsellessa löysin kuvan pienistä ruuduista, ja päätin, että oma kaulahuivini olisi pieniruutuinen. Tein erilaisia kokeiluja etsiessäni sopivaa tiheyttä sekä ruutujen kokoa. Samalla piti miettiä myös värin vaikutusta sidoksessa.


Sidos

Huivin sidos on 2/2 toimikas ja siinä on 16 langan putkihulpiot, aivan kuten suomalaisissa muinaistekstiililöydöissä.

Loppuloimeen tein kokeilut muista pystypuilla mahdollisista sidoksista:
kudevaltainen toimikas, loimivaltainen toimikas, palttina (hiukan muokattuna), ripsi ja pomsi


Loimen rakentaminen

Loin loimen pystypuissa. Koska käytin nyörialoitusta, pystyin luomaan loimen nopeasti ja käyttämällä puita apuna. Pujottelin nyörin loimeen ja kiinnitin kangastukkiin.

Loimen luominen puissa

tiuhta
Niisinnässä käytin tukiapuna nukkekotiani, jotta sain homman sujumaan jouhevasti. Niidet olivat yksittäiset. Muutamia virheitä tuli, ja korjasin niitä melko pitkään. Yksi niisintävirhe työhön jäi, sen huomasin vasta aivan kudonnan viime hetkillä.

Niisintä
Ketjusilmukkalenkit tuli virkata jokaiseen varteen erikseen ja se tuotti minulle kaikkein suurinta haastetta. Jostain syystä langat olivat koko ajan sotkussa ja väärässä kohtaa. Tuskailu ja kiroilu ei auttanut, homma ei edennyt ilman selvittelyä. Myös painot tuottivat ongelmia. Käytin painoina 500 g hernepusseja. Työn edetessä vaihdoin herneet muovipusseista vanhoihin sukkiin. Täytin noin 400g herneitä yhteen sukkaan. Yhdelle langalle painoa tuli noin 25-30g.
Paksu puuvillalanka oli hyvä ketjusilmukoihin.


Kutominen

Viriöt aukesivat melko hyvin. Niisipuut olivat melko korkealla ja koska tukipuiden välit olivat hyvin pienet, vei niisipuut paljon tilaa. Viriöt paranivat jakopuun paikkaa vaihtamalla, jos jakopuu on liian lähellä niisivarsia, ei viriöt avaudu.


alkukokeiluja ja levennystä

apulangat - työn nurja puoli
Kutomisen aloittaessa huomasin nopeasti, että loimi kapenee huomattavasti. En kuitenkaan tajunnut, että vika oli siinä, että olin pujotellut nyörin liian monen langan taitse. Oikea nyörialoitus tulee tehdä poimimalla palttina alkuun. Levensin loimea puulistan avulla.

kudontamiekka apuna viriöiden aukipitämisessä



Koko ajan työn edetessä tulee käyttää ”pingottimia”, eli lankoja, jotka on sidottu pystypuiden reunoihin sekä nuppineuloilla työhön. Näin reunat pysyvät samanlevyisinä. Nuppineuloja siirtäessä kannattaa paikkaa vaihtaa, jotta työhön ei tule näkyviä harventumakotia.

Ja toimikkaan kutominenhan toimii loimipainoisilla pystypuilla niisivarsia nostamalla ja laskemalla.
1. kude 3 ja 0 (jakopuu)
2. kude 0 ja 1
3. kude 1 ja 2
4. kude 2 ja 3
eli nostettavat niisivarret näkyvät rakenteen sidonnassa mustina.

Putkihulpion kudonnassa tulee muistaa: sisälle siitä reunasta, joka ei sillä viriöllä ole sitoutumassa palttinaksi.
Kannattaa myös huolehtia, että putkihulpion ja toimikkaan väliin ei jä rakoa.


putkihulpio

Viimeistely

Päissä olevat viimeistelynauhat 5 langan limityskuosista lautanauhaa vihreällä langalla, molemmin puolin pronssispiraaleja. Välissä (spiraalien sisällä) iskunyörit.

ensimmäinen lautanauha


iskuhapsutnyörit

pronssispiraalien pujottelu nyöreihin

Iskunauhan teko-ohje:

Ensimmäisen lautanauhan jälkeen kangas on kasteltu ja sidottu tiiviiseen rullaan pyyhkeen kanssa. Annettu kuivua rullassa.

Toiseen lautanauhaan liitetty tutkaimista jääneitä lankoja lisähapsuiksi 1 / 4 lankaan.
Langat kierretty 9 cm pitkiksi hapsuiksi, ja lisäksi jätetty 5cm vapaata hapsua solmun jälkeen. Jokaisessa kierteessä on 4 lankaa.



toinenkin lautanauha

valmis huivi


Työhön käytetyt tunnit:

suunnittelu 9 h
luominen 2 h
rakentaminen 10,5 h
kutominen 30,5h (+ kokeilut 3,5 h)
viimeistely 25 h
_____________________________________
yhteensä 85 h



Loimen pituus:

huivin pituus 120cm
harjoittelut ylhäällä (puretaan hapsuiksi) 30cm
kokeilut loimen loppuun 60cm
tutkaimet 50cm
kutistumisvara 10% 20cm
hapsut 20cm
________________
yhteensä 300cm


Loimen paino (g):

loimen pituus (m) x loimen leveys (cm) x tiheys x tex : 1000
tai
loimen pituus (m) x lankaluku x tex : 1000

3 x 155 x 125 x 2 : 1000 = 116,25g.


loimi 126g
ohut pirkka 125 x 2
rusehtava, vihreä ja keltainen; putkihulpiot reunoissa rusehtavaa, raidat 6l vihreä, 6l rusehtava, 1l keltainen
39,90 €/kg

pituus 3m
lankaluku 155, josta 32 putkihulpiota
tiheys noin 7l/cm
______________________________________


Luontiohje:

3 m


16 l rusehtavaa

6 l vihreää          *
6 l rusehtavaa            x 8
1 l keltaista        *

6 l vihreää
6 l rusehtavaa

16 l rusehtavaa


Rakenne

2/2 toimikas, laskeva toimiviiva

Kudottu nurja puoli päällä, eli nousevalla toimiviivalla, näin sain putkihulpiot siisteiksi oikealle puolelle.

Painoa loimilangoissa noin 25-35g/l, mutta vähensin työn kuluessa










reuna – keskusta – reuna



kude 64g
ohut pirkka 125 x 2
rusehtava, vihreä ja keltainen
39,90€/kg

kankaan pituus 114cm
leveys 16cm
kuteen tiheys noin 7l/cm
kokeiluja 35cm
______________________________________


Kuteen raidat samoin kuin loimessa:

6 l vihreää
6 l rusehtavaa
1 l keltaista








maanantai 8. joulukuuta 2014

Neulakinnastekniikka

Suomalaisittain 2+2, kuvio ja lettireunus luonnonvalkoista ja morsinkovärjättyä
villalankaa, kintaat luonnonharmaata saaristolaisvillalankaa. 

Kuvion neulaaminen langan pätkistä.


Reunan koristeraidan tekoa. Molempia lettejä neulataan samanaikaisesti.


Kaksiväriset ohuehkot kintaat. Pistona kaksi erikoispistoa, nekin hieman muunneltuina.
Pyöreä aloitus ja raidoitus spiraalina. 

Pyöreä aloitus kahdella langalla.

Spiraalina raidoittaminen (kahdella neulalla).


Keskiaikaset kolmisormiset kintaat, joissa erikoinen pystyraidoitus.
Raidat ns. kirjoneuletyyliin, eli molemmat langat kiertävät koko ajan työn mukana. 

Vasemmalla lapiomallin aloitus, keskellä samoin, mutta hieman lyhyemmällä aloitusketjulla,
oikealla pyöreä aloitus kahdella langalla. 

Erilaisia viimeistyksiä; hapsut, värireuna, letti.

Pronssispiraalikoristeluja

(Julkaistu Kissapiian blogissa 13.5. 2013)

Eli pronssilangasta spiraaliksi kierretystä "tangosta" tehdyistä kierykoista tehtyjä aplikaatiokoristeita. Eli koristeita, jotka aplikoidaan kiinni viikinkipuvun essujen ja viittojen reunoihin. Tai vaikka lautanauhan päihin. 





Tarvitaan pronssilankaa, uhrattavissa oleva neulepuikko (pitkä), pari puupalikkaa, ruuvipuristin, neula, lankaa ja joku väline, ettei tarvii rikkoa kynsiään (vanhat sakset tai vaikka veitsi).

Rullataan pronssilankaa pötköksi lautojen välissä sillä neulepuikolla (joka on väännetty kammeksi ja josta pää on katkaistu ja halkaistu).

Pilkotaan ja availlaan pronssispiraalitankoa suunnitelmallisesti.

Liitetään spiraalipätkät yhteen ja ommellaan kiinni.

Pronssipriraaleja voi liittää essun reunaan iskunyörin avulla.

Pääkoriste

Kasvivärjäys

(Julkaistu Kissapiian blogissa 15.12.2012)

Koska olen tekstiilialan artesaani, on kasvivärjäys minulle jo entuudestaan tuttua. Suuremmassa mittakaavassa värjääminen on kuitenkin jäänyt, mikä itseasiassa nyt harmittaa, kun muistin taas, miten mukavaa puuhaa se olikaan! 

Erilaisia kasvivärjäys menetelmiä:  
  1. Keitto eli peittavärjäys
Värin kiinnittämiseen käytetään alunaa, joka on alumiinia ja kaliumia. Alunapuretuksen voi tehdä esipuretuksena tai ekologisemmin samanaikaispuretuksena. Alunaa käytetään purettamiseen 10 -15g/100g lankaa. Jälkikäteen sävyjä voi muuttaa esim. rautavihtrillillä tai kuparivihtrillillä (tai kuparipaloilla).
Jos värjää paljon, kannattaa värjäyskasveja kasvattaa itse. Erikoisempia saa ostaa esim. Thori Aallolta ja Tetri-designilta (kokenilli, krappi, punapuu, sinipuu, kurkuma, indigo, morsinko).

  1. Kyyppivärjäys
* morsinko / indigo
* kotilot
* jäkälä
lisäksi käytettiin virtsaa, hunajaa + leseitä ennen vanhaan. Nykyään käytetään alkoholia, jotta seos alkaa käymään. En ole vielä kokeillut kyyppivärjäystä, mutta toivon mukaan ehtisin sitäkin kouluaikana kokeilla.

sipuliliemi
Huomioita kasvivärjäyksestä:
Ennen värjäystä villat ja langat kannattaa pestä (kts. Lankojen pesu kehräys-kohdasta).
Värjäyksen aikana kannattaa olla tarkkana lämpöjen kanssa, kovat lämmöt aiheuttaa langan rikkoutumisen.

Värjäsimme koulussa ryhmissä yhteisesti kokeilut mustamarja-aronialla, krapilla (rubia tinctorium), punapuulla ja väriresedalla (reseda luteola, viikinkien vau).

Kotona värjäsin omat värttinällä kehrätyt langat sekä teollisia lankoja sipulilla, krapilla, mustamarja-aronialla sekä vanhalla käpyliemelläni:

SIPULI

sipulinkuoria noin 200g
lankaa 250g
villaa 100g
alunaa 50g
vettä noin 15l

Sipulit keitetty edellisenä iltana (noin tunti), kuoret pois aamulla.
Kun liemi noin 45-50C laitoin alunat ja sitten kastellut langat ja villat (pesupussissa).
Nostin 90C ja värjäsin tunnin.
Langat jäähtyivät liemessä, paitsi osan langoista siirsin krappivärjäykseen suoraan.

Värjäys alumiinikattilassa.


MUSTAMARJA-ARONIA
marjoja noin kilo
lankaa 100g
villaa 100g
alunaa 30g
vettä noin 3-4 l

Kiehutin marjoja noin 1,5 tuntia, siivilöin ja laitoin harsopussissa värjäykseen mukaan.
Kun liemi oli 30 C laitoin langat mukaan.
45 C nostin langat pois ja lisäsin alunan.
Lämpö nousi nopeasti 80-90C, jossa pidin sen noin 1,5 tuntia.
Langat jäähtyivät värjäyslimessä ämpärissä seuraavaan aamuun.

Värjäys teräskattilassa.

Sipuliliemessä itsekehrätty pikkuvyyhti oli marja-aronian jäähdytysliemessä puolittain yön yli.


KRAPPI

krappia 100g
lankaa 275g, josta
villaa 100g
ja osa langoista puolittaisvärjäyksessä (sipulivärjäyksestä)
alunaa 26g

Liotin krappia noin 8 tuntia, keitin 70C tunnin ja jäähdytin.
Värjäyslieni noin 30-40C, lisäsin langat, hetken päästä aluna.
Nostin 70C ja annaoin olla tunnin siinä.
Jäähdytys kattilassa liemessä yön yli.

Värjäys alumiinikattilassa.


JÄLKIVÄRJÄYS harmaaseen itsekehrättyyn lankaan

lankaa
alunaa
rautavihtrilliä



KUUSENKÄVYT

Käpyjä ollut noin 15 litraa, liotettu muutama päivä ja keitetty tunti tai puolitoista. Jäähdytetty liemessä ennen kuin pullotettu. Pullotettuna jääkaapissa 2 vuotta ja ulkona puoli vuotta.

Lientä 6 + 2l
lankaa 300g
alunaa 42g

Värjätty alumiinikattilassa

Kun liemi oli 30-40 asteista, lisäsin alunana ja kastellut langat.
Nostin 90 asteeseen, jossa tunti.
Jäähdytys liemessään.

Liemi haisi tosi pahalle, eikä väriä juuri irronnut lankoihin.

Ylälauteilla teollista lankaa värjättynä krapilla, krappi-sipulilla, mustamarja-aronialla ja sipulilla. Itsekehrättyjä sipulilla (ja lillutellut mustamarja-aronian liemen päällä sekä sipuli-krappi. Villa vasemmalta alkaen krappi, mustamarja-aronia ja sipuli

VÄRIRESEDA (yhteisvärjäys)

300g lankaa
102 g väriresedaa
15-20 l vettä
45g alunaa

Väriresedaa liotettiin viikon verran (yön yli riittää) ja kiehutettiin tunti.

Siivilöidään kasvinosat poisja lisätään vettä sen verran, kun on haihtunut (me lisättiin hiukan enemmän, koska meillä oli lankojen lisäksi myös villoja värjäytymässä).
Itsekehrätyt langat ja villat pestiin ennen pataan laittoa.

15g alunaa / 100g lankaa. Aluna liotetaan pieneen määrään kuumaa vettä ja lisätään väriveteen.
Kun väriliemen lämpötila on 45 astetta, lisätään langat.

Nostetaan värjäysliemen lämpötila noin tunnissa 90 asteeseen ja välillä liikutellaan vyyhtejä.

Pidettiin 90 asteessa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen laitettiin rautavihtrilliä 12g (langat nostettiin lisäyksen ajaksi pois). Lisäksi pyrimme muuttamaan liemen pH:ta kidesuolalla, joskaan siinä onnistumatta.

Raudan sijasta meidän olisi kuulunut käyttää kuparivihtrilliä, mutta koska emme löytäneet sitä kaapista kokeilimme sen sijaan rautaa. Kuparia olisimme saaneet väripataan viskaamalla sinne kuparipaloja. Ei olisi kannattanut muutella värjäysreseptiä värjäyksen aikana.



keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Neulakinnastekniikka

Neulakinnastekniikka on muinainen lankatekniikka, jota jo rautakaudella on Suomessa käytetty esim. kintaiden valmistamiseen. Työvälineenä on yksi litteähkö ja melko iso neula, jonka avulla valmistetaan verkkoa. Neulakinnastekniikka eroaakin virkkaamisesta ja puikoilla neulomisesta, sillä neulakinnastekniikassa koko käytettävissä oleva lanka vedetään joka pistolla silmukoiden läpi. Sen takia lanka pitää pätkiä, eikä sitä voi siis tehdä suoraan kerältä. Tämän takia tekniikka on hitaampaa kuin uudemmat lankatekniikat. Neulakinnastekniikassa edetään vasemmalta oikealle, mikä sekin on nurinkurista nykytekniikoihin verrattuna. Neulakinnasta on myös melkoisen työläs purkaa, mutta samalla se on ihanteellinen esim. matkoilla, kun ei tarvitse pelätä putoavia silmukoita työtä kassiin sulloessa.

Neulakinnastekniikan pistoja on kymmeniä, Suomessa käytetyimpiä pistoja lienevät suomalaisittain 2+2, puneltaen ja venäläinen pisto.

Kahdet parit raidallisia sukkia. Molemmissa pistona suomalainen 2+2, mutta raidoitustekniikka erilainen


Aloitettu pyöreällä aloituksella ja neulattu samaan aikaan kahdella langalla,
 joten raita ei katkea, vaan jatkuu spiraalina koko sukan matkan. 

Sukat on kudottu kasvivärjättyjen lankojen jämistä, jolloin raidat ovat epätasaiset
 ja värivyöhykkeet hyvin sattumanvaltaisia. 

Olen itse oppinut neulakinnastekniikan ystävältäni vuonna 2005. Siitä asti olen ollutkin koukussa. Nykyään päämääränä on opetella uusia pistoja ja koristelutapoja. Käytän aina kuin mahdollista kasvivärjättyä villaa.

Neulakinnastekniikalla helpointa ja luonnollisinta on tehdä spiraalina eteneviä töitä, kuten kintaita, sukkia, pipoja, säärystimiä, rannekkeita, paitoja... Tasoneulominenkin onnistuu, mutta reunoissa pitää miettiä, mitä tehdä. Yksi ratkaisu on tehdä koristeellinen piparireuna. Toinen ratkaisu voisi olla tehdä spiraalina ja valmiina leikata ja viimeistellä reunat.

Viimeistelyissä mahdollisuuksia on monia. Palmikkoreuna on varsin yksinkertainen tehdä, mutta todella koristeellinen. Hapsut ja lautanauhat ovat myös kauniita.

Erilaisia kintaita erilaisine aloituksineen ja viimeistyksineen.
Kuvassa vasemmalla keskellä keskiaikainen kolmisorminen kinnasmalli. 

Tein muinaistekniikan artesaaniopintojen yhtenä näyttötyönä asiakastyöksi useammatkin neulakintaat, joista yhdet olivat keskiaikaista kolmisormista mallia. Kintaat osoittautuivat suhteellisen haastaviksi, kolmisormisuuden ja lankavalinnan takia: lankana käytin kahta varsin eripaksuista villalankaa, kirjoneuletyyppisesti pystyraidoituksen saamiseksi

Blogin vasemmassa reunassa olevassa linkkilistassa on monia neulakinnasaiheisiakin blogeja. Kannattaa tutustua. Suomalainen neulakintaat.fi on ehdoton kaikille asiasta kiinnostuneille.

Pinterestiin olen kerännyt paljon neulakinnaslinkkejä/kuvia. 

Kehräys



Kehräys on siis se toiminta, jonka avulla kuidusta tehdään lankaa. Riippuen kuitujen pyörittämissuunnasta, puhutaan Z- ja S-kierteisyydestä. Kertaamalla, eli kiertämällä kahta tai useampaa lankaa yhteen, saadaan kestävämpää lankaa. Z-kehrätty lanka kerrataan S-kierteiseksi ja S-kehrätty Z-kierretyksi.

Kehräyskokeilut kannattaa aloittaa villalla, joka on melko helppoa kehrätä. Suomalaisia lammasrotuja on kolmea: Suomenlammas, Ahvenanmaanlammas sekä Kainuun harmas. Jaalanlammas on suomenlampaan sisäsiittoisuudella aikaansaatu rotu, jolle on kehittynyt alusvilla ja päällivilla, kuten Ahvenamaanlampaalla. Alusvilla on pehmeää ja lyhyempää, päällivilla karkeampaa ja pitkää.
Suomenlampaalla villa on ohuempaa ja kiharampaa kuin ahvenanmaanlampaalla. Suomenlampaan villa on myös pehmeämpää.
Ahvenanmaanlampaan ja kainuun harmaksen villa on hyvin epätasalaatuista.

Kehräykseen ei kovin paljon työvälineitä tarvita, mutta jotain kuitenkin on hyvä olla:
villakammat
karstat
viipsinpuut
värttinä - kehrävarsi ja kehrä (joka voi olla puuta, luuta, savea, kivi...) Kehrän paino määrää millaista lankaa tulee. Aloittelijan värttinässä on iso ja riittävän painava kehrä. Näin se pyörii kauemmin. 
Pitkävartinen värttinä on kertaamiseen.

Raakavillassa on lanoliinia, lampaan omaa rasvaa.
Mikäli villassa on paljon mustia pisteleviä, törröttäviä kuituja, kannattaa ne nyppiä pois, ne ovat kuolleita kuituja. Kuolleiden kuitujen määrä villassa on lisääntynyt, kun lampaita on alettu pitää vain lihan vuoksi.

Villa tulee avata ennen kehräystä. Tämä tapahtuu villakammoilla tai karstoilla

Rautakautisen naisen pukuun tarvitaan noin 30km kerrattua villalankaa. Hyvä kehrääjä kehrää noin 60 metriä tunnissa.

Oikeakätinen kehrääjä, alapainoisella värttinällä kehrää z-kierteistä lankaa. Riippuvalla värttinällä langasta tulee hieman tiukkakierteisempää kuin lepäävällä värttinällä. Lepäävä värttinä on lattialla savisessa kulhossa ja sitä vedetään sivuttain. Langasta tulee pehmeämpää ja vähemmän kierteistä lankaa.

Yläpainoisella S-kierteistä vastapäivään pyörittämälllä.

Huomioitavaa värttinän langan kiertämisessä: tulee olla oikein kierretty kehrävarrelle! Väärin kierrettynä saattaa katkoa lankaa.


Kun lankaa on saatu kehrättyä värttinän kehrävarrelle, se keritään siitä viipsinpuille, ja pestään vyyhtinä. Pari tippaa fairya ja lämmintä vettä. Näin rasva lähtee pois. Muista: mäntysuopa jättää helposti klähmäisen tahmeaksi. Anna lankavyyhdin seistä vedessä noin 5-10 minuuttia ja huuhdo 2-3 kertaa (kun ei enää lähde likaa). Kehrätessä langasta tulee aina ylikierteistä. Lanka tulee laittaa kuivumaan tiukkana, ja näin se saadaan tasapainottumaan, eikä se kuivuttuaan mene kierteelle.

Kampalangassa kaikki kuidut ovat tsamaan suuntaan, se on ohutta ja hienoa.
Karstalanka on karkeampaa ja tällaista ovat suurin osa käsityölaingoista.

Raakavilla on pesemätöntä villaa suoraan lampaasta.
Pesty villa on ilman pesuainetta noin 15 minuuttia 30 asteessa liotettua. Pesty villa voidaan saattaa kehräyskuntoon liottamalla se seoksessa, jossa on 3 osaa oliiviöljyä, 1 osa vettä.

Villaa ei saa säilöä muovissa, vaan paperikasseissa!

Koit eivät viihdy vetoisassa paikassa.

Vuoden parin jälkeen villan rasva alkaa paakkuuntunaan. Kannattaa availla ulkona.

Kampaus ja karstaus kannattaa tehdä lämpimässä. Avotuli lämmittää kammat ja villa on juoksevampaa.




Kehräystä olen jonkin verran tehnyt rukilla Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ollessani. Silloin kehräsin mm. ystäväni hiuksia lampaanvillan kanssa sekaisin. Niiden aikojen jälkeen olen kehrännyt pääasiassa värttinällä.

Itselläni on alapainoinen melko painava värttinä, joka on aloittelijalle oiva. Oman värttinäni saa helposti käännettyä yläpainoiseksi, koska minulla ei ole koukkua kummassakaan päässä. Kehrään kuitenkin mieluiten alapainoisesti.