Neulakinnastekniikka

Suomalaisittain 2+2, kuvio ja lettireunus luonnonvalkoista ja morsinkovärjättyä
villalankaa, kintaat luonnonharmaata saaristolaisvillalankaa. 

Kuvion neulaaminen langan pätkistä.

Reunan koristeraidan tekoa. Molempia lettejä neulataan samanaikaisesti.

Kaksiväriset ohuehkot kintaat. Pistona kaksi erikoispistoa, nekin hieman muunneltuina.
Pyöreä aloitus ja raidoitus spiraalina. 

Pyöreä aloitus kahdella langalla.

Spiraalina raidoittaminen (kahdella neulalla).

Keskiaikaset kolmisormiset kintaat, joissa erikoinen pystyraidoitus.
Raidat ns. kirjoneuletyyliin, eli molemmat langat kiertävät koko ajan työn mukana. 

Vasemmalla lapiomallin aloitus, keskellä samoin, mutta hieman lyhyemmällä aloitusketjulla,
oikealla pyöreä aloitus kahdella langalla. 

Erilaisia viimeistyksiä; hapsut, värireuna, letti.

Neulakinnastekniikka

Neulakinnastekniikka on muinainen lankatekniikka, jota jo rautakaudella on Suomessa käytetty esim. kintaiden valmistamiseen. Työvälineenä on yksi litteähkö ja melko iso neula, jonka avulla valmistetaan verkkoa. Neulakinnastekniikka eroaakin virkkaamisesta ja puikoilla neulomisesta, sillä neulakinnastekniikassa koko käytettävissä oleva lanka vedetään joka pistolla silmukoiden läpi. Sen takia lanka pitää pätkiä, eikä sitä voi siis tehdä suoraan kerältä. Tämän takia tekniikka on hitaampaa kuin uudemmat lankatekniikat. Neulakinnastekniikassa edetään vasemmalta oikealle, mikä sekin on nurinkurista nykytekniikoihin verrattuna. Neulakinnasta on myös melkoisen työläs purkaa, mutta samalla se on ihanteellinen esim. matkoilla, kun ei tarvitse pelätä putoavia silmukoita työtä kassiin sulloessa.

Neulakinnastekniikan pistoja on kymmeniä, Suomessa käytetyimpiä pistoja lienevät suomalaisittain 2+2, puneltaen ja venäläinen pisto.

Kahdet parit raidallisia sukkia. Molemmissa pistona suomalainen 2+2, mutta raidoitustekniikka erilainen

Aloitettu pyöreällä aloituksella ja neulattu samaan aikaan kahdella langalla,
 joten raita ei katkea, vaan jatkuu spiraalina koko sukan matkan. 

Sukat on kudottu kasvivärjättyjen lankojen jämistä, jolloin raidat ovat epätasaiset
 ja värivyöhykkeet hyvin sattumanvaltaisia. 

Olen itse oppinut neulakinnastekniikan ystävältäni vuonna 2005. Siitä asti olen ollutkin koukussa. Nykyään päämääränä on opetella uusia pistoja ja koristelutapoja. Käytän aina kuin mahdollista kasvivärjättyä villaa.

Neulakinnastekniikalla helpointa ja luonnollisinta on tehdä spiraalina eteneviä töitä, kuten kintaita, sukkia, pipoja, säärystimiä, rannekkeita, paitoja... Tasoneulominenkin onnistuu, mutta reunoissa pitää miettiä, mitä tehdä. Yksi ratkaisu on tehdä koristeellinen piparireuna. Toinen ratkaisu voisi olla tehdä spiraalina ja valmiina leikata ja viimeistellä reunat.

Viimeistelyissä mahdollisuuksia on monia. Palmikkoreuna on varsin yksinkertainen tehdä, mutta todella koristeellinen. Hapsut ja lautanauhat ovat myös kauniita.

Erilaisia kintaita erilaisine aloituksineen ja viimeistyksineen.
Kuvassa vasemmalla keskellä keskiaikainen kolmisorminen kinnasmalli. 

Tein muinaistekniikan artesaaniopintojen yhtenä näyttötyönä asiakastyöksi useammatkin neulakintaat, joista yhdet olivat keskiaikaista kolmisormista mallia. Kintaat osoittautuivat suhteellisen haastaviksi, kolmisormisuuden ja lankavalinnan takia: lankana käytin kahta varsin eripaksuista villalankaa, kirjoneuletyyppisesti pystyraidoituksen saamiseksi

Blogin vasemmassa reunassa olevassa linkkilistassa on monia neulakinnasaiheisiakin blogeja. Kannattaa tutustua. Suomalainen neulakintaat.fi on ehdoton kaikille asiasta kiinnostuneille.

Pinterestiin olen kerännyt paljon neulakinnaslinkkejä/kuvia.