keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Neulakinnastekniikka

Neulakinnastekniikka on muinainen lankatekniikka, jota jo rautakaudella on Suomessa käytetty esim. kintaiden valmistamiseen. Työvälineenä on yksi litteähkö ja melko iso neula, jonka avulla valmistetaan verkkoa. Neulakinnastekniikka eroaakin virkkaamisesta ja puikoilla neulomisesta, sillä neulakinnastekniikassa koko käytettävissä oleva lanka vedetään joka pistolla silmukoiden läpi. Sen takia lanka pitää pätkiä, eikä sitä voi siis tehdä suoraan kerältä. Tämän takia tekniikka on hitaampaa kuin uudemmat lankatekniikat. Neulakinnastekniikassa edetään vasemmalta oikealle, mikä sekin on nurinkurista nykytekniikoihin verrattuna. Neulakinnasta on myös melkoisen työläs purkaa, mutta samalla se on ihanteellinen esim. matkoilla, kun ei tarvitse pelätä putoavia silmukoita työtä kassiin sulloessa.

Neulakinnastekniikan pistoja on kymmeniä, Suomessa käytetyimpiä pistoja lienevät suomalaisittain 2+2, puneltaen ja venäläinen pisto.

Kahdet parit raidallisia sukkia. Molemmissa pistona suomalainen 2+2, mutta raidoitustekniikka erilainen


Aloitettu pyöreällä aloituksella ja neulattu samaan aikaan kahdella langalla,
 joten raita ei katkea, vaan jatkuu spiraalina koko sukan matkan. 

Sukat on kudottu kasvivärjättyjen lankojen jämistä, jolloin raidat ovat epätasaiset
 ja värivyöhykkeet hyvin sattumanvaltaisia. 

Olen itse oppinut neulakinnastekniikan ystävältäni vuonna 2005. Siitä asti olen ollutkin koukussa. Nykyään päämääränä on opetella uusia pistoja ja koristelutapoja. Käytän aina kuin mahdollista kasvivärjättyä villaa.

Neulakinnastekniikalla helpointa ja luonnollisinta on tehdä spiraalina eteneviä töitä, kuten kintaita, sukkia, pipoja, säärystimiä, rannekkeita, paitoja... Tasoneulominenkin onnistuu, mutta reunoissa pitää miettiä, mitä tehdä. Yksi ratkaisu on tehdä koristeellinen piparireuna. Toinen ratkaisu voisi olla tehdä spiraalina ja valmiina leikata ja viimeistellä reunat.

Viimeistelyissä mahdollisuuksia on monia. Palmikkoreuna on varsin yksinkertainen tehdä, mutta todella koristeellinen. Hapsut ja lautanauhat ovat myös kauniita.

Erilaisia kintaita erilaisine aloituksineen ja viimeistyksineen.
Kuvassa vasemmalla keskellä keskiaikainen kolmisorminen kinnasmalli. 

Tein muinaistekniikan artesaaniopintojen yhtenä näyttötyönä asiakastyöksi useammatkin neulakintaat, joista yhdet olivat keskiaikaista kolmisormista mallia. Kintaat osoittautuivat suhteellisen haastaviksi, kolmisormisuuden ja lankavalinnan takia: lankana käytin kahta varsin eripaksuista villalankaa, kirjoneuletyyppisesti pystyraidoituksen saamiseksi

Blogin vasemmassa reunassa olevassa linkkilistassa on monia neulakinnasaiheisiakin blogeja. Kannattaa tutustua. Suomalainen neulakintaat.fi on ehdoton kaikille asiasta kiinnostuneille.

Pinterestiin olen kerännyt paljon neulakinnaslinkkejä/kuvia. 

Kehräys



Kehräys on siis se toiminta, jonka avulla kuidusta tehdään lankaa. Riippuen kuitujen pyörittämissuunnasta, puhutaan Z- ja S-kierteisyydestä. Kertaamalla, eli kiertämällä kahta tai useampaa lankaa yhteen, saadaan kestävämpää lankaa. Z-kehrätty lanka kerrataan S-kierteiseksi ja S-kehrätty Z-kierretyksi.

Kehräyskokeilut kannattaa aloittaa villalla, joka on melko helppoa kehrätä. Suomalaisia lammasrotuja on kolmea: Suomenlammas, Ahvenanmaanlammas sekä Kainuun harmas. Jaalanlammas on suomenlampaan sisäsiittoisuudella aikaansaatu rotu, jolle on kehittynyt alusvilla ja päällivilla, kuten Ahvenamaanlampaalla. Alusvilla on pehmeää ja lyhyempää, päällivilla karkeampaa ja pitkää.
Suomenlampaalla villa on ohuempaa ja kiharampaa kuin ahvenanmaanlampaalla. Suomenlampaan villa on myös pehmeämpää.
Ahvenanmaanlampaan ja kainuun harmaksen villa on hyvin epätasalaatuista.

Kehräykseen ei kovin paljon työvälineitä tarvita, mutta jotain kuitenkin on hyvä olla:
villakammat
karstat
viipsinpuut
värttinä - kehrävarsi ja kehrä (joka voi olla puuta, luuta, savea, kivi...) Kehrän paino määrää millaista lankaa tulee. Aloittelijan värttinässä on iso ja riittävän painava kehrä. Näin se pyörii kauemmin. 
Pitkävartinen värttinä on kertaamiseen.

Raakavillassa on lanoliinia, lampaan omaa rasvaa.
Mikäli villassa on paljon mustia pisteleviä, törröttäviä kuituja, kannattaa ne nyppiä pois, ne ovat kuolleita kuituja. Kuolleiden kuitujen määrä villassa on lisääntynyt, kun lampaita on alettu pitää vain lihan vuoksi.

Villa tulee avata ennen kehräystä. Tämä tapahtuu villakammoilla tai karstoilla

Rautakautisen naisen pukuun tarvitaan noin 30km kerrattua villalankaa. Hyvä kehrääjä kehrää noin 60 metriä tunnissa.

Oikeakätinen kehrääjä, alapainoisella värttinällä kehrää z-kierteistä lankaa. Riippuvalla värttinällä langasta tulee hieman tiukkakierteisempää kuin lepäävällä värttinällä. Lepäävä värttinä on lattialla savisessa kulhossa ja sitä vedetään sivuttain. Langasta tulee pehmeämpää ja vähemmän kierteistä lankaa.

Yläpainoisella S-kierteistä vastapäivään pyörittämälllä.

Huomioitavaa värttinän langan kiertämisessä: tulee olla oikein kierretty kehrävarrelle! Väärin kierrettynä saattaa katkoa lankaa.


Kun lankaa on saatu kehrättyä värttinän kehrävarrelle, se keritään siitä viipsinpuille, ja pestään vyyhtinä. Pari tippaa fairya ja lämmintä vettä. Näin rasva lähtee pois. Muista: mäntysuopa jättää helposti klähmäisen tahmeaksi. Anna lankavyyhdin seistä vedessä noin 5-10 minuuttia ja huuhdo 2-3 kertaa (kun ei enää lähde likaa). Kehrätessä langasta tulee aina ylikierteistä. Lanka tulee laittaa kuivumaan tiukkana, ja näin se saadaan tasapainottumaan, eikä se kuivuttuaan mene kierteelle.

Kampalangassa kaikki kuidut ovat tsamaan suuntaan, se on ohutta ja hienoa.
Karstalanka on karkeampaa ja tällaista ovat suurin osa käsityölaingoista.

Raakavilla on pesemätöntä villaa suoraan lampaasta.
Pesty villa on ilman pesuainetta noin 15 minuuttia 30 asteessa liotettua. Pesty villa voidaan saattaa kehräyskuntoon liottamalla se seoksessa, jossa on 3 osaa oliiviöljyä, 1 osa vettä.

Villaa ei saa säilöä muovissa, vaan paperikasseissa!

Koit eivät viihdy vetoisassa paikassa.

Vuoden parin jälkeen villan rasva alkaa paakkuuntunaan. Kannattaa availla ulkona.

Kampaus ja karstaus kannattaa tehdä lämpimässä. Avotuli lämmittää kammat ja villa on juoksevampaa.




Kehräystä olen jonkin verran tehnyt rukilla Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ollessani. Silloin kehräsin mm. ystäväni hiuksia lampaanvillan kanssa sekaisin. Niiden aikojen jälkeen olen kehrännyt pääasiassa värttinällä.

Itselläni on alapainoinen melko painava värttinä, joka on aloittelijalle oiva. Oman värttinäni saa helposti käännettyä yläpainoiseksi, koska minulla ei ole koukkua kummassakaan päässä. Kehrään kuitenkin mieluiten alapainoisesti.

Kasvivärjäys




Kasvivärjäykseen ei periaatteessa tarvita kuin lankaa, kattila ja liesi. Ja tietysti kasveja, joista irtoaa väriä. Puretustakin tarvitaan, ellei käytä sellaisia kasveja, joissa puretteita on omasta takaa, esim. raparperia. Itse käytän puretteena alunaa. Joku käyttää myös lämpömittaria, paitsi hiukan tssekkaan paistilämpömittarilla. 

Viime kesänä keräsin mesiangervoa sekä pietaryrttiä, joilla pyrin saamaan jonkinlaista vihreää aikaiseksi. Käytin lisänä myös kuparia vihreyden tehostukseen.

En juuri mittaile tai punnaile käyttämiäni kasveja ja menen muutenkin melkoisella mutu-tuntumalla.
Käyttämäni langat olivat pääosin valkoisia, ja harmaistahan niitä parhaimpia vihreitä saa.

Värjäyskokeiluista kannattaa ottaa talteen resepti niiltä osin, kuin sen muistaa sekä aina pieni näyte värjätystä langasta. Seuraavilla värjäyskerroilla ei saa samanväristä lankaa, vaikka kuinka olisi kaikki merkinnyt viimeisen päälle tarkasti ylös, mutta värjäyskertoja ja tuloksia on mukava vertailla myöhemmin.


Värjäyksen kulku pääpiirteissään:

* Kerää kasveja ja mahdollisesti kuivaa ne. Kuivattuja kasveja tarvitaan hieman vähemmän kuin tuoreita ja useimmiten kuivatut päästävät paremmin väriä. Kannattaa kuitenkin varmistaa asia alan kirjallisuudesta, sillä esim. morsinkoa ei voi käyttää kuin tuoreeltaan.

* Värjäysliemen keittäminen: laita käytettävät kasvit kattilaan ja vettä niin paljon, että kasvit peittyvät. Keitä noin tunti tai vähän yli ja anna jäähtyä. Siivilöi kasvit pois.

* Kerää kaikki tarvikkeet:

* Punnitse langat kuivana (osaat laskea alunan oikean määrän)

* Alunaa tarvitaan noin 10-15g/100g lankaa

* Lämpömittari on hyödyllinen varsinkin esim. krapilla värjätessä, kun on tarpeen tietää tarkka lämpötila

* Kumihanskat suojaavat käsiä

* Tikkuja ja ämpäreitä tarvitsee aivan taatusti

* Kalalankaa vyyhtien sitomiseen

* Maalarinteippiä; vyyhteihin kannattaa heti huuhtelujen jälkeen kirjoittaa, millä se on värjätty
* Kastele langat hyvin kädenlämpöisessä vedessä.

* Tarkasta, että värjäysliemessä on tarpeeksi nestettä. Ohjeissa usein kerrotaan tarkkoja vesimääriä, mutta menen itse aika summassa tässä kohtaa.
Käytän reilusti kasveja suhteessa lankaan.

* Anna värjäysnesteen lämmetä noin kolmeenkymppiin (kädenlämpöiseksi) ja lisää kastellut langat joukkoon. Nosta 40 asteeseen (tuntuu kädessä jo lämpimältä), ota langat pois. Sekoita tarvittava määrä alunaa kuumaan veteen ja lisää se värjäysliemeen ja sekoita. Laita langat takaisin värjäysliemeen ja liikuttele niitä jonkin aikaa.

* Anna värjäysliemen lämmön nousta puolessa punnissa 80-90 asteeseen ja pidä se siellä tunnin ajan. Liikuttele välillä lankoja.

* Jos käytät jotain lisäaineita (kuparivihtrilliä tms) lisää ne värjäyksen loppuvaiheessa.

* En itse kovin usein käytä lisäaineita, joten annan lankojen jäähtyä värjäysliemessä. Ja huuhtelen vasta sen jälkeen. Viimeiseen huuhteluveteen tilkka etikkaa tasapainottamaan ja pitämään värit kiinni.


* Kuivatus varjossa ja mielellään tasossa.  

Lautanauhat

Rautakaudella nauhoja käytettiin vaatteiden kiinnitykseen ja koristeluun. Nauhat saattoivat olla palmikoituja ristikkonauhoja tai laudoilla kudottuja lautanauhoja. Saattaa olla, että jo myöhäisrautakaudella olisi käytetty myös pirtaa.

Ristikkonauhoja on erilaisia, riippuen monellako langalla ne tehdään ja miten palmikoidaan toistensa lomitse.

Lautanauhoja jaetaan myös erilaisiin tyyppeihin esim. niiden kuvioiden, tekotavan ja löytöpaikkojen mukaan.

Hienoimpiin löytöihin kuuluu Kaarinan kirkkomäen Karhunhammasnauha. Nauha on saanut nimensä siinä roikkuneista pronssisista karhunhammasriipuksista. Itse nauha on taidokasta työtä. Se on ryhmittäin käännelty, siinä on tuppilohulpio ja puolikaskiertoja. Lisäksi nauha on kudottu erittäin ohuesta villasta.

Varsinkin ryhmittäin käänneltyihin nauhoihin kannattaa värit valita niin, että ne helpottavat kutomista. Myös eri väriset laudat saattavat auttaa. Purkaminen on joka tapauksessa yhtä tuskaa. 

Parhaiten nauhojen maailmaan pääsee sisään niitä tekemällä ja opettelemalla näkemään kuvio sen muodostuessa, eli unohtamalla mallikerrat ja paperille piirretyt kuviot.


Alla poimintoja Maikki Kariston lautanauhakursseilta vuosien varrelta.

(Kuvat teksteineen on julkaistu Kissapiian blogissa 11.11.2011 sekä 3.4.2012  )


Kaukolan Kekomäki: hameen yläreunan reunanauhaa
Kaukolan Kekomäki; hameen yläreunan reunanauhaa

Kaukolan Kekomäki: hameen yläreunan reunanauhaa



Hochdorf
Hochdorf, puuvillalanka
Viron siksalin kalmiston viittojen reunanauhaa.
Lanka raanulankaa.
Nauhan alla kudontaohje


Viitelöinti - hattu


Viitelöintiin (sprangning) en ole suuresti ehtinyt vielä tutustua, mutta kokeilin tehdä rautakautistyyppisen hatun. Itse tekniikka oli melko helppo, vaikka työhön on virhekin eksynyt. Hatun kiinnittäminen oli kinkkisempää ja vieläkin pohdin, teinkö sitä oikein. Vaatii ehdottomasti lisää kokeilua!

Minulla oli aivan liian leveät alkuvarpat ja lenkeistä jäi todella pitkät. Hattu venuu tosi paljon. Käytin lankana hyvin tiukkakierteistä villalankaa, jota ostin luokkatoveriltani. 


Pinterestiin olen koonnut viitelöintikuvia ja linkkejä.